sunnuntai 12. marraskuuta 2017

#SLOWMORNING - HYVIN ELETTY





No nyt löytyi kirja, jota voin lämmöllä suositella!... Jo ihan senkin vuoksi, että minä, kolmen lapsen äiti, ehdin lukea sen vuorokaudessa kannesta kanteen... Hyvin eletty on nykynaisen lifestyle-opas eettisesti ja ekologisesti kestävään elämäntapaan. Ja nimenomaan tyylillä. Ekoillenkin voi olla todellinen CHIC!

Opuksessa pureudutaan moniin länsimaisen naisihmisen elämänalueisiin: pukeutumiseen, kosmetiikkaan, ravintoon, asumiseen. Teokseen on myös haastateltu muun muuassa vaatesuunnittelijoita, bloggareita sekä kosmetiikan tuottajia. Vahvoja yrittäjänaisia.

Itselleni sisältö on suurimmaksi osaksi tuttua kauraa, mutta listauksista olen äärimmäisen kiitollinen. Kansien sisältö kattaa useamman listan niin kasvisruokapaikoista, eettisistä-/ekovaateliikkeistä kuin myös kosmetiikkarakkauksista.

Ja sitähän se hyvä elämä on, täyttä itsensä näköistä elämää heikompia hyväksikäyttämättä.

Ostopaikat löydät Googlaamalla, itse lainasin tämän "best sellerinä" kirjastosta parin viikon laina-ajalla kuten näkyy.

torstai 9. marraskuuta 2017

STAILATTAVANA





Osallistuin suurella mielenkiinnolla stailausyhteistyöhön, siitä huolimatta, että minulla on kyllä tarkka visio siitä kuinka haluan pukeutua. Se toteutus ei vain joka päivä luonnistu, kun treenitrikoot on liian helppo vetää jalkaan.

Stailaajana toimi Instyleout:in ihana Anni. Todella mukava ja helposti lähestyttävä raikas persoona.  Mutta ei kai stailaajan ammatissa mikään kiukku-Pirjo menestyisikään... 

Instyleout:in viihtyisät tilat sijaitsevat Lauttasaaressa. Helppojen kulkuyhteyksien päässä. Annilla tuntuu olevan varma ote stailaamiseen sekä ekologista näkökulmaa. Hän pyrkii valikoimaan myytävät vaatteensa siten, ettei niistä tulisi ongelma, vaikka ne päätyisivät Uff:in laatikkoon. Esimerkiksi akryylivaatteita ei hänen valikoimistaan löydy. Anni myy uusia sekä käytettyjä vaatteita, myös ekovaatemallistoa. Stailauksen voi tilata uusilla, käytetyillä tai sekä että vaatteilla. Itse valitsin "sekä että", kuten valitsivat myös mukana olleet Agu ja Mira-Mariekin.

Omissa asukokonaisuuksissani (joita oli useita, mutta joista osa ei imartelevasti kameraan tallentunut) oli huomattavissa määrin tuttuja elementtejä, mutta tuli sitä toki joitakin yllätyksiäkin, kuten vaikka tuo sininen neule, joka lähti mukaani. Onkohan minulla koskaan ollut mitään tuon väristä... Eräs keltainen takki ja tuo kuvissa näkynyt bomber jäivät hieman kaivelemaan. Jätin ne ostamatta, kun takkeja löytyy yllin kyllin jo ennestään... Mutta mikä parasta, stailauksen jälkeen on vuoden verran aikaa käydä sovitusti täydennys ostoksilla! Tällöin ei luonnollisesti enää stailata, vaatevalikoima voi olla muuttunut sekä paikalla on mahdollisesti muitakin kaappien täydentäjiä.

Esimerkkihintoja ulkomuistista:

(käytetty) takki n. 20€
(uudet) housut n. 30€
(uusi) onesize neule n. 40€
(uusi) peruspaita n. 20€
korut n. 10€

Stailaushinnat löytyvät täältä. Kaikista edullisinta on käydä stailattavana ennen kolmea yhdessä kaverin kanssa. Ajan voi varata suoraan netin kautta, myynnissä on myös lahjakortteja. Tämä oli oikeasti todella kiva kokemus, että vinkvink joululahjoja miettivät!

tiistai 7. marraskuuta 2017

SYNNYTYS ENNEN JA NYT


Vuonna 1926 kävi joulupullien paisto sen verta raskaaksi, että tulevan isän piti ottaa jalat alle ja hakea kätilö pullantuoksuiseen tupaan. Pieni käärö, nykyään 91-vuotias isoisomummo, saapui maailmaan lapsuuden kodissaan Sipoossa juuri ennen joulua.

Vuonna 1946 20-vuotias nuori nainen kirjautui yksityiseen Boijen sairaalaan. Synnytys eteni ensisynnyttäjällä nopeasti, kipua lieventämättä. (Kivunlievitystä ei ollut saatavilla.) Sairaalassa seurattiin toipumista ainakin viikon verran. Hoitaja hoiti pesut pesulapuilla. Tukihenkilö oli vieras sana eikä vierailijoilla, edes tuoreella isällä, ollut sairaalaan asiaa.

Vuonna 1968 Kätilöopistolla ei tunnettu vierihoitoa, tukihenkilöä, saatika kivunlievitystä. Vauva kävi äidin rinnalla vain ruoka-aikaan, muu aika pyhitettiin levolle. Vierailijat sallittiin, lapsia lukuunottamatta.

1990-luvun Kättärille oli synnyttäjä tervetullut tukihenkilön kanssa. Vierailuajat olivat iltapainoitteiset eikä lapsivieraita torjuttu. Kivunlievitys ja vierihoito oli käytössä. Synnyttäjiä oli paljon, mutta pois ei hoputettu. Synnyttäjän muistikuvien mukaan osastolla vietettiin 3-4 vuorokautta ennen kotiutumista.

Kun vuonna 2013 lähdin Kättärille synnyttämään esikoistani, synnytysosaston kiire oli sellainen, ettei minua kuultu eikä minun uskottu synnyttävän. Vasta kolmannella kerralla huolittiin sairaalaan sisään - suoraan synnytyssaliin. Osaston kaikki salit olivat täynnä ja kätilö tuntui kiireiseltä. Sain toiveesta kunnon koktailin epiduraalia, ilokaasua sekä oksitosiinitippaa, jotka korkeista odotuksista huolimatta eivät turruttaneet tuntoaistejani. Tukihenkilönä toimi aviomieheni. Sama tyyppi katkoi napanuoran. Lapsi oli vierihoidossa koko kahden vuorokauden perustarkkailuajan, jonka joutui sairaalassa synnytyksen jälkeen viettämään mikäli oli ensisynnyttäjä, lapsi syntyi alta kolmikiloisena tai viikolla 37. Perhehuoneet, jonne mieskin olisi voinut kanssamme jäädä, olivat varattu.


torstai 2. marraskuuta 2017

KUINKA VAATE KIERRÄTETÄÄN?

Vaikka olenkin monet kerrat liputtanut täällä kirppareita ja etenkin Konttia ostospaikkana, olen silti varsin pettynyt ihmisten lajittelutaitoihin. Nimittäin jokaikisellä kirpputorilla on tullut törmättyä, jos minkämoisiin lumppulaareihin. Lue siis tämä ennen, kuin teet vaatejätteelläsi tuskaa muille.

(Kuva)


Vaate jonka VOISIT PUKEA ENSITREFFEILLE TAI MENNÄ ULOS SYÖMÄÄN YMS. Sopii lahjoitukseen ja myyntiin. Hyväntekeväisyyskirpputorit, kuten Uff, Fida ja Kontti, pyrkivät tekemään tuotoillaan hyvää. Se että näitä tahoja kuormitetaan lumpulla on pois siltä hyvältä, sillä jätemaksut kohoavat, kun lumput joudutaan kärräämään poltettaviksi. Myöskään lahjoitustahot eivät kaipaa rytkyjä, sillä heikossa jamassa olevilla ihmisillä tuskin löytyy voimavaroja parsia lahjoitettujen vaatteiden reikiä - saatika vaihtaa vetoketjuja. Lahjoitusvaatteillahan on kuitenkin tarkoitus helpottaa ahdingossa olevan tilaa, eikö?

Pikkuvikaisen vaatteen voi myydä itse kirpparilla, kunhan vika on ostajan tiedossa! Pikkuvikaisia vaatteita ei tule kärrätä hyväntekeväisyyskirpuille. Ehjä tavara ei ole maailmasta loppunut eikä ihan pian lopu.

Kauppojen tekstiilikeräykset tuntuvat ainakin omaa korvaani viherpesulta. Esimerkiksi H&M antaa lumppukassia vastaan -15% kupongin, jolla päästään lähtöpisteeseen... Sen jälkeen lumput kuskataan Suomesta Saksaan poltettavaksi. Tai no osa kai menee teollisuuteen, kuten autojen kattoihin. Sitä vaan, ettei niitä autoja nyt niin paljon tuoteta, että kaikki maailman rätit saatasiin peltilehmien kattoihin. Tässä kuviossa kun on mukana muitakin maita kun Suomi. Ja vielä kun lisätään pakkaan se että mitä ilmeisemmin H&M polttaa omatkin ylijäämä tuotteensa, niin kuinka paljon riittää luottoa kierrätyskuviollekaan?

Vaatelumpun voi itse halutessaan hyödyntää rätteinä, uuden tuotteen materiaalina, matonkuteina, tarjota roskalavaryhmiin jollekkin tuunaajalle tai mitä ikinä sitä keksiikään. Itse tein barbeille vaatteita.

Vaatelumppu kuuluu poltettavaksi eli roskiin, mikäli kunnassasi ei ole tekstiilikierrätystä (taikka et syystä tai toisesta sinne pääse.) Tällöin vaateet poltetaan savuna ilmaan, mutta niistä saadaan energiaa. Vaatelumppua on se nukkaantunut, reikiintynyt, värinsä ja muotonsa menettänyt vaate, jota et itse enää kehtaa tai halua käyttää. Helsingissä suosittelen tekstiilikierrätykseen Recciä, sillä on käsittääkseni puhtaat jauhot pussissa.

maanantai 30. lokakuuta 2017

MEILLÄ KOTONA



Ikuisuusprojekti, joku sanoi. Ja niin kotimme onkin edelleen ihan yhtä vaiheessa, kuin muuttaessamme. Vaikkakin sisustus on noista ajoista huomattavasti muuttunutkin.

Totesin tässä taannoin, että talouteemme ei tule enää koskaan kangassohvaa, jossa ei ole pestävää huppua, joten ostimme sitten uuden sohvan. Valkoisen nahkasohvan. Sellaisen jonka olen ajatellut hankkivani jo ennen omilleni muuttoa. Joku ajattelee hullu mikä hullu. Minä ajattelen, että olipa fiksu ostos. Sitähän on nimittäin pohdittu vuosikaudet, joten tuskin ihan pian kyllästyttää. Nahkapinta on myös suhteellisen helppo pyyhkiä.

Se mikä minussa on lapsiluvun kasvettua kypsynyt on kärsivällisyys. Maailmani ei pirstaloidu, jos en saa välittömästi jotakin. Esimerkiksi matto meni pesuun sillä sekunnilla, kuin uutuutta hohtava sohva kannettiin sisään. Nyt kuukauden parin jälkeen se on siellä edelleenkin.

Meillä on myös huomattavasti enemmän viherkasveja kuin ennen. Kiitos sisustusmuotiharrastajien. Kuten myös todella kerroksellista ajallisesti. Näissäkin (varsin rajatuissa) kuvissa on uutta ja vanhaa, ostettua ja saatua, kirpparilta ja kaupasta, sekä tietysti itsetehtyä.


Vink, vink!  Jaan aktiivisesti sisustustamme instagramissa: _camilla_s.

perjantai 27. lokakuuta 2017

TEKSTIILIJÄTE BARBIEN VAATTEIKSI

Joitakin päiviä tai peräti viikkoja sitten (ajantaju on väsymyksen myötä totaalisen hukassa), ajauduin värkkäämään vanhoista pilalle menneistä vaatteista barbeille uusia pukimia. Tarkoituksena oli opetella saumurin käyttöä, mutta kun lopputuloksena oli vain riekaleisia kankaita, tyydyin tikkaamaan käsin.

Mies kulta, meni ostamaan pari vuotta sitten rakkaalle vaimolleen saumurin, kun vaimo sellaisesta pakkomielteen sai. Vaimohan ei rehellisyyden nimissä tiennyt mitä sellaisella tehdään, mutta sellainen oli saatava ja vaimosta kasvoi unissaan ompelijoiden pro. Unet jatkuvat edelleen ja kone saattaa löytyä lähiaikoina ikkunan alta pirstaleina, mikäli harjoittelu lähiaikoina jatkuu...


Kärsimättömästä luonteestani huolimatta sain kuin sainkin jotakin kursittua kokoon. Mekko on tehty tahriintuneiden legginssien lahkeesta. Siinä ainoa tikkaamani (takasauma) menee vähän vinksin vonksin, mutta kaiketi se silti leikkijöille kelpaa. Panta tuli solmittua vahingossa kangaskaistaleesta. Ajattelin tehdä pienen setin vastaavia minivaatteita tytöille pukinkonttiin. Käsin.


maanantai 23. lokakuuta 2017

MAITOKAHVIMEDIA

Nyt kun blogini on virallisesti julkistettu osaksi Maitokahvimediaa ja sinne ruudun taakse saattaa eksyä jokunen uusikin lukija, ajattelin hieman avata taaustojani.

Kuten asiaan kuuluu, aloitan minäkin  esittelyni naisena olemalla Camilla, 27-vuotias kolmen lapsen äiti. Ja vaimo, sitähän ei sovi unohtaa. Kuinkahan usein miehet aloittavat esittelynsä: "Hei olen Heikki, neljän lapsen isukki ja aviossa, kuten sormuksesta näkyy." Ei kovin usein. Tai kai joskus. Vertaistukiryhmissä? 

Joka tapauksessa olen tällainen pöytälaatikkokirjailija. Näen ympäristöni diy-juttuina, jääkarhujen elinolot ahdistavat ja sitä rataa. Pyrin olemaan ekohenkinen olematta ituhippi, vaikkei heissä mitään vikaa olekaan. Päinvastoin. Ihailen sitä vapauden tunnetta joka heistä huokuu. Punaisia hiuspehkoja, leppoisaa elämänasennetta, kommuuniasumista ja idutkin ovat hyviä. Tosin näin niiden tuottamisesta dokkarin, jossa siemeniä lilluteltiin suojavaatteissa kloorikylvyssä. Kloorilitku oli monin kerroin vahvempaa kuin uimahallissa. Sitten siemenet huuhtaistiin lämpimällä vedellä ja idätettiin kuusi päivää. Hymyilevä matami iski lapiolla ituja mukaan viemisiksi. Kukaan, edes toimittaja, ei kyseenalaistanut kemikaalikuormaa. Tosin dokkarin mukaan itsekasvatetut idutkin tappoivat. Tulin sellaiseen lopputulokseen, ettei meillä syödä vähään aikaan ituja.

Yritän tarinoida blogia jota itse lukisin. En halua pitää liian siloteltua blogia ja siksi kirjoitustyylistänikin paistaa läpi silloinen mielenlaatuni. Silloin kun ketuttaa se näkyy, silloin kun ilostuttaa se näkyy ja silloin kun väsyttää se näkyy.  Useimmiten väsyttää, bloggaanhan öisin. Mihin muuhunkaan kellonaikaan tietokoneen näpyttely onnistuisi äidiltä jonka lasten iät ovat: 9kk, 2v,  4v sekä tietysti tuo 30v bonuslapsi.  

Oli miten oli, pyrin pitämään elämän makuista blogia. Ekomaisesta näkökulmasta, unohtamatta kuitenkaan sitä tosiasiaa, etten ole mikään erämaan Jorma, ekologisuuden perikuva. Mutta yritän. Tuttavapiirissäni olen tänäpäivänä vähän sellaisen "outolinnun" asemassa näiden luontofilosofioideni kanssa, siksi jaankin aatteeni enimmäkseen tänne...

Blogi löytyy jatkossa samalla nimellä ja samoilta vanhoilta sivulta, mutta myös Maitokahvimedian saitilta sekä some-kanavista. Maitokahvimedian periaatteena on olla lähellä lukijoita, emme pääse viereesi lankoja myöten, mutta vastaamme kommentteihin, teemme hyväntekeväisyyttä (tällä hetkellä haussa on yksinäinen odottaja! Ota yhteyttä jos tunnistat itsesi.) Ja esimerkiksi pikkujouluihin on arvonnassa paikka lukijalle (Tai oli, en tiedä onko arvonta jo suljettu.)

Löydyn myös Instagramista nimimerkillä: _camilla_s .